interaktiivisuus

Olemme oppineet viime vuosikymmenen aikana, kuinka voimme kertoa tarinoita katkaisematta toimintaa tai interaktiivisuutta, ja silloin tarina rakentuu kuin itsestään.

I think one of the things we've really learned over the last maybe decade is ways to tell stories without a cut scene, without stopping the interactivity, to have the story be something that emerges from the play itself.

Onko Sheila 3.2:n interaktiivisuudelle rajoja?

Are there any limits to Sheila 3.2's interactivity?